|
Koiran pakko-oirehäiriön taustalla oleva geeni on löytynyt - geeni kuuluu samaan perheeseen ihmisten autismin taustalla olevan geenin kanssa
ScienceDaily (Jan 7, 2010) - Koiran kromosomissa 7 sijaitseva lokus, joka lisää alttiutta pakko-oireiseen käyttäytymiseen, on tunnistettu eri yhteistyötahojen voimin (the Behavior Service at the Cummings School of Veterinary Medicine, the Program in Medical Genetics at the University of Massachusetts Medical School ja the Broad Institute at the Massachusetts Institute of Technology). Tulokset julkaistaan Molecular Psychiatry-sarjassa tammikuun 2010 numerossa.
Noin 2 % ihmisistä kärsii pakko-oireista, joille ovat ominaisia aikaa vievät ja toistuvat käytösmallit. Vastaava koiran pakko-oirehäiriö, CCD (canin compulsive disorder) näyttäisi olevan ominaista tietyille koiraroduille, etenkin dobermanneille ja bullterriereille. Behavioristit Tri Dodman ja Tri Moon-Fanelli (Tuft Cummings School of Veterinary Medicine) keräsivät verinäytteitä yli kymmenen vuoden ajan terveistä dobermanneista ja tarkoin karakterisoiduista dobermanneista, joilla esiintyi ns. flank-sucking ja/tai blanket-sucking-tyyppistä pakko-oirehäiriökäyttäytymistä. Vuonna 2001 LT Edward Ginns, erään lääketieteellisen genetiikan tutkimusohjelman johtaja (UMass Medical School) liittyi tutkimusrintamaan mukaan, mikä mahdollisti geneettiset tutkimukset, jotka kulminoituivat 2007 alkaneeseen GWA-tutkimukseen (genome wide association study), jossa käytettiin koirille tarkoitettua Affymetrix:in genotyypitysmenetelmää Broad-insituutissa.
Kromosomissa 7 sijaitseva lokus, joka merkittävästi yhdistetään CCD:hen, sijaitsee neuraalisessa kadheriini-2 -geenissä (CDH2). CDH2-proteiini on laajalti ekspressoitu (ilmennetty), ja se osallistuu synapsien aktiivisuuteen välittäen neuraalista kalsium-riippuvaista adheesiota. Koirilta, joilla esiintyi useita pakko-oireita, löytyi useammin altistava DNA-sekvenssi kuin koirilta, joilla oli vähemmän vakava fenotyyppi (60% ja 43%, verrattuna 22%:iin terveiltä koirilta). Tämä hyvin merkittävä assosiaatio pakko-oirehäiriötilan (CCD) ja CDH2-geenialueen välillä kromosomissa 7 on ensimmäinen identifioitu geneettinen lokus, joka voidaan yhdistää eläimen pakko-oirehäiröihin. Näin ollen on mahdollista, että CDH2 ja muut neuraaliset adheesioproteiinit ovat taustalla ihmisten pakko-oirehäiriöissä, mukaan lukien autismissa havaittavat häiriötilat. CDH2 on erityisen kiinnostava ehdokas sairausgeeniksi, sillä se osallistuu presynaptiseen ja postsynaptiseen neuronien välisen adheesion välittämiseen, neuronien aksonien kasvun välittämiseen sekä keskushermoston kehityksen ohjaamiseen sikiönkehityksen aikana, kun krittiset aivohermoverkostot kehittyvät.
"CDH2-geeniä ekspressoidaan hippokampuksessa, aivoalueella jonka on epäilty osallistuvan OCD:hen. Lisäksi tämä geeni valvoo rakenteita ja prosesseja jotka ovat mahdollisesti osallisena pakko-oirehäiriöissä -- esimerkiksi glutamaattireseptorien muodostuminen ja oikeanlainen toiminta", kertoi Tri Nicholas Dodman, kliinisten tieteiden professori (Cummings School of Veterinary Medicine, Tufts University) ja tutkimuksen päävetäjä.Tri Dodman lisäsi, että "tämä löytö on yhdenmukainen vallitsevien todisteiden kanssa NMDA-salpaajien tehosta OCD:n hoidossa".
"Toistuvat käytösmallit ja samankaltaisuus vasteessa lääkehoidolle ihmisten OCD:ssä ja koirien CCD:ssä viittaavat siihen, että häiriötilojen taustalla on yhteneväisyyksiä", kertoi Tri Ginns, kllinisen patologian, neurologian, lastentautien, psykiatrian ja neurotieteiden professori (UMass Medical School). Tri Ginns on toiveikas, että "löydökset auttaisivat paremmin ymmärtämään pakko-oirehäiriöiden biologiaa, ja helpottaisivat geneettisten testien kehittämistä, mahdollistaen aikaisemman havaitsemisen ja jopa pakko-oirehäiriöiden hoidon tai ehkäisemisen riskiryhmään kuuluvilla koirilla ja ihmisillä." "Löydökset ovat niin kiehtovia, että odotamme innolla jatkoa ja yhteistyötä Tri Dodmanin tutkimusryhmän kanssa laajentaaksemme löydöksemme koskemaan myös muita populaatioita", lisäsi Tri Marzena Galdzicka, kliinisen patologian avustava professori (UMass Medical School). Yhteistyö on jo meneillään Tri Dennis Murphyn tutkimusryhmän kanssa (National Institute of Mental Health) tartkoituksena selvittää, missä määrin CDH2 lisää riskiä häiriötiloille ihmisen OCD:ssä ja autismissa.
Käännös: Taru Miettinen |
